maanantai 12. kesäkuuta 2017

Finnderby 2017

c. Hanna Heinonen

 Finnderbyssä ratsastettiin lauantaina 10.6.2017 ymmärtääkseni historian ensimminen Suomenhevosderby. Osallistujia oli 14 joista vain 5 selviytyi maaliin.

"Ratsukon suoritus joudutaan hylkäämään" oli varmaankin kuuluttajan käytetyin lausahdus tässä luokassa ja kanssakilpailijat ovatkin kritisoineet radan haastavuutta melko paljon. Oliko epäreilua laittaa sininen vesi banketille? Oliko epäreilua, että treenauspäiviä oli vain yksi? Mulla itsellä ei ole erityistä kantaa näihin. Me mentiin treenaamaan ainoana päivänä derbylle ja kun derbyllä pitkää vettä ei saanut hypätä, hyppäsimme sen kotona kertaalleen. Se turkoosi/sininen vesi oli joo aika ylläri monelle hevoselle eikä sitä päästy näyttämään, mutta kyllä siitä esteestä silti selvisi moni muukin kuin vain maaliinpäässeet vaikka se toisaalta monelle olikin se kompastuskivi. En halua asiaa tarkemmin kommentoida, koska tiedän sen herättävän ihmisissä varmasti paljon eriviä mielipiteitä, joita voitte vaikka kommentoida postauksen alle.

c. Hanna Heinonen

c. Hanna Heinonen

Rata siis alkoi pystystä, josta jatkettiin oikealle ja kaarteesta tuli okseri. Seuraava este oli kuivahauta, jolta oli suhteutettu linja kolmoissarjalle. Kolmoissarjalta jatkettiin hankalalle kolme-osaiselle banketille jossa oli juuri se puhuttu turkoosi vesi. Banketilta ratsastettiin aidalle josta jatkettiin pulvermannille. Sieltä oli suhteutettu linja hankalalle lankkupystylle. Seuraava este oli aachenin valli jolta jatkettiin kaarevasti orapihlaja-aidalle. Sieltä ratsastettiin okserille, jonka jälkeen vasemmalle ja sieltä trippeli. Trippeliltä oli muistaakseni matkaa sinne 36m. pintaan viimeiselle valkoiselle pystylle.

c. Anniina K.

 Aloitin radan. Ensimmäinen hyppy tuli vähän lähelle, mutta sain jätettyä itseni vähän liikkeen taakse kerrankin ja hyppy onnistui. Kaarteessa oli vähän ongelmia, mutta Toivo lähti onneksi jalasta eteen ja okserille tuli tosi kiva hyppy. Kuivahauta oli treenissäkin sellainen, että Toivo tykkäs hypätä sen läheltä ja nytkin se teki siihen ihan pienen hypyn. Kolmoissarjalle lähestyminen sujui hyvin, samoin sarja. Olin itse pystyssä ja Toivo mahtui väleihin hyvin. Sarjalta olisi pitänyt ratsastaa kunnolla reunalle, jotta saa kunnon lähestymisen banketille. En saanut Toivoa ehkä ihan niin lähelle reunaa kuin olisin halunnut ja se painui banketilla vähän reunaan, jolloin jouduin käyttämään reippaasti sisäohjaa jotta hevonen pysyy reitillä. Ylös päästiin ja alashyppykin oli hyvä. Seuraavaksi oli aita johon tultiin myös aika pieneen paikkaan mutta olin vielä tässä vaiheessa skarppina enkä sählännyt niin hevonen ehti nousta hyvin. seuraavaksi oli pullvermann jota Toivo ehkä vähän jännitti treenissä. Siihen vähän kannustin sitä, jotta hyppy onnistui. Hankala suhteutettukin onnistui pystylle. Seuraavaksi olikin vuorossa aachenin valli jota vähän jännitin, koska suoraan hypystä alamäki kuulosti pelottavalle, emmekä edes hypänneet sitä treeneissä. Toivo hyppäsi sen kuitenkin tuella ihan sujuvasti eikä alastulokaan tuntunut pahalle. Keräilin ohjat takaisin ja jatkoin matkaa orapihjala-aidalle. Toivo oli ollut koko radan tosi hyvin kontrollissa, onneksi. Aitaa Toivo oikeasti vähän ihmetteli ja ehkä vähän empi, mutta pienellä maiskutuksella ja raipan hipaisulla se kyllä hyppäsi. Sitten Toivo otti ehkä vähän kierroksia rapan _hipaisusta_ ja lisäsi aika reilusti seuraavalle esteelle ja itsekkin olin jo niin väsynyt, että paikka ei osunut ja puomi tipahti. Trippelille vauhtia oli edelleen aika paljon ja hyppy oli iso, jonka jälkeen aloin ottaa Tovoa kiinni kahdeksaa askelta varten, mutta avut eivät enää tässä vaiheessa menneet läpi ja viimeinen este tippui.

c. Anniina K.



c. Anniina K.

Olin ihan super ylpeä itssestäni ja etenkin Toivosta. Hieno hevoen luotti muhun ja hyppäs kaikki esteet. Loppujenlopuksi vielä kaiken kukkuraksi oltiin pitkästä aikaa palkintojen jaossa. Luokan voitti hieno musta ori Knuutilan Veikko, toiselle sijalle ylsi myöskin upea musta ori Pörnä-Poika. Kolmas oli musta ruuna Musta Magia, ja sitten oltiin me, punanen pieni ruuna joka ei osannut seistä yhtään paikallaan. Onnea todellakin on kiltti, rehellinen ja hyvä hevonen 💖

c. Anniina K.



lauantai 10. kesäkuuta 2017

Sitä oikeaa etsiessä (video!)

Torstaina tehtiin puomi/kavalettitreeniä melko kevyesti yksinkertaisella tehtävällä ja kaikenlisäksi itsenäisesti.

Käyntiverryttelyssä otin pitkästä aikaa kouluraipan käteeni, ihan kainaloon ettei Toivo näe sitä, koska olisi tarkoitus totuttaa Toivo ajatukseen, että se raippa saa olla kädessä, sillä ei lyödä eikä satuteta. Toivolla on siis jonkin asteinen raippakammo ja se pelkää sitä sillä tapaa, että on hyvin todennäköistä että joku on sitä selästä käsin lyönyt esimerkiksi tarpeettomasti tai muuta vastaavaa, koska Toivo ei ole sellainen hevonen joka turhaan pelkäisi. Nytkin kuitenkin vaikka toimin rauhallisesti se pääsi jännittämään molempiin kierroksiin, etenkin vasemmalle. Kävelin ihan muutaman kierroksen ja äiti tuli ottamaan raipan kädestäni ja vaihtamaan sen toiselle puolelle, koska kaulan yli sitä en voi siirtää. Toivo oli kuitenkin yllättävän kiltisti, eikä sinkoillut minnekään vaikka selkeästi pelotti.

Alkuraveissa Toivo olikin edeltävästä syystä hieman vireä ja jännittynyt vaikka raippa olikin jo annettu pois. Yritin saada sitä vain lähinnä äänellä rauhalliseksi, mutta se tarrasi ajoittain ikävästi kuolaimeen kiinni ja jouduin taas ratsastamaan jalalla eteen. Tein lähinnä voltteja puomien ympärillä ja niitä apuna käyttäen joka onnistui melko hyvin. Verryttelin laukassa ympyrällä enkä alkanut vaatia erityisen pientä laukkaa, koska Toivo oli edelleen vähän reipas.

Tein puomeja ihan vaan muutaman kerran molemmista suunnista, ja loppujen lopuksi Toivo teki varsinkin oikeaan kierrokseen todella hyvin ja melko rauhassakin puomit. Jalalle se oli ehkä vähän hidas ja muutamasti aloitin alusta ensimmäisen puomin jälkeen paikan mennessä pieleen. Vasemmalle itse tehtävässä ei ollut erityisiä ongelmia mutta Toivo oli taas vasemmasta todella huono tehtävän jälkeen enkä saanut sitä kiinni muutakuin oikeasta ohjasta ja siitä pidättäessäni se pyörähtää laukasta napakäännöksellä ympäri. Toikaan kuolain ei siis ole Toivolle ihan täydellinen ja ensiviikolla olisikin tarkoitus kokeilla taas uutta kuolainta (nyt siis käytössä suoraksi lukkiutuva sprengerin beval kuolain). Tää kuolainongelma haittaa vähän meidän kisakautta, koska mun pitää aina opetella ratsastamaan uudella kuolaimella enkä saa kunnon rutiinia mukaan, mutta toivotaan nyt että meillekin vielä joskus löytyisi sopiva kuolain. Katso alta myös lyhyt video treeneistä!





maanantai 5. kesäkuuta 2017

Miksi kaveri?



Tämä teksti käsittelee nyt vihdoin sitä aihetta, miksi Toivolla ei edelleenkään ole tarhakaveria, ja sisältää mielipiteeni laumassa/kaverin kanssa tarhaamisesta. 

Kun muutimme, oli helmikuu ja hevosilla oli tietysti hokit. Hokkiaikaan ei ole ymmärrettävästi järkevää tutustuttaa hevosia toisiinsa ison loukkaantumisriskin vuoksi. Maaliskuun lopuilla vuotias orivarsa Joey kuitenkin lähti tietääkseni kasvattajalleen ja sen kaverina ollut vanha poniruuna Cherry jäi yksin. Toivo ja Cherry tutustuivat toisiinsa ja jo pian ne heitettiin samaan tarhaan. Cherry on todella arka ja vinkuu heti jos sitä ärsyttää toisen hevosen käytös. En ihan tarkalleen tiedä mitä tapahtui kun en ollut itse paikalla, mutta Toivo oli alkanut jahdata Cherryä ja hyökkiä sitä kohti. Todennäköisesti sillä meni hermo poniin, tai sitten Cherry ei ymmärtänyt Toivon leikkiä. Cherry on niin vanha, että se väsyy jo Toivon karkuun kävelemisestä. Näistä siis ei tullut kavereita.

Nyt kun tuli kevät ja lumikengät vaihdettiin sandaaleihin, kyselin muutamalta hyvältä ehdokkaalta. Toinen joka oli jo luvannut olikin jostain syystä vaihtanut mielipiteensä eikä enää halunnutkaan kaveria hevoselleen ja toinen jonka kanssa en ollut vielä jutellut vastasi loukkaantumisriskin olevan liian suuri. Viime viikonloppuna Puppe ja Toivo piti laittaa samalle laitumelle tutustumaan toisiinsa, mutta Pupelle ilmestyikin vahvasti reagoiva kaviopaise ja homma siirtyi. Nyt kun Puppe ensin paranee voidaan kokeilla, tulevatko hevoset toistensa kanssa toimeen.



Miksi mä sitten haluan Toivolle kaverin vaikka aina on riski loukkaantua? 


Minä olen sitä mieltä vähän kaikessa, että jos jättää menemättä kesälomalle, koska kone voi pudota, ei elä täysillä. Toivo on sosiaalinen hevonen ja tykkää kaverin läsnäolosta. Hevonen on kuitenkin laumaeläin ja voi kokea uhkaavassa tai jännittävässä tilanteessa turvattomuutta ilman kaveria tai laumaa. Kaikessa on riskinsä, niin myös tässä. Vaikka Toivo on jollain tasoa kilpaileva hevonen, sillä on silti yhtäläinen tarve kuulua laumaan ja saada kaveri kuin harraste- ja puskahevosilla. Mielestäni on typerää sanoa, että kilpahevosta ei voi  mitenkään laittaa kaverin kanssa. Eri asia sitten voiko omistaja laittaa hevosta laumaan tms. Ihan yhtälailla sillä on oikeus toteuttaa edes jollain astetta lajityypillistä käyttäytymistä ja sosiaalisia tarpeitaan. Harvoin ihminen pystyy seurustelemaan hevosen kanssa niin, että se korvaisi toisen hevosen seuran.

Aina on myös olemassa niitä hevosia jotka vaan ei tule muiden kanssa toimeen ja niitä on joko omasta tai laumakaverin puolesta suorastaan vaarallista pitää yhdessä. Kaikkihan ei tule kaikkien kanssa toimeen ja kun totuttaa hevosia toisiinsa on ymmärrettävä riskit ja osattava laittaa peli poikki oikeassa tilanteessa. Tilan on oltava mielellään reviiritön ja ainakin iso, jotta heikompi osapuoli pääsee vahvempaa karkuun ja pois toisen yksilön luota tarpeen vaatiessa.

Kommenttia saa laittaa, mutta ei nyt jooko pahoiteta mieltä tästä postauksesta. Kaikki vain omia mielipiteitäni joita saatte tietenkin kommentoida ja kyseenalaistaa.