maanantai 30. tammikuuta 2017

Toivo vaihtoi tallipaikkaa?

Postaus kuvitettu vanhoilla (,eli laatu sen mukainen) kuvilla Honkolasta

 
Mistä mä nyt aloittaisin. Toivo ei enää asu Honkolassa. Pakkasimme Sunnuntaina kimpsut ja kampsut ja Toivon tietysti mukaan ja ajoimme Toivon uuteen kotiin. Ei varmaan tarvitse montaa kertaa arvata mille tallille Toivo muutti. Nanhiaan tietty. En selittele erityisesti tätä tai avaa asiaa teille ihan perinpohjin, mutta haluan asiasta nyt muutaman sanan teille sanoa.

Muutimme siis valmentajani tallille Huittisiin, Stall Nanhiaan. Jos kyseinen talli kiinnostaa, lukekaa linkistä perustietoja. Näin alun perusteella, paikka vaikuttaa mukavalta, omistajat ja muut asiakkaat ovat ystävällisiä ja mukavia. Suurin syy muuttamiseen ei kuitenkaan olleet ihmiset, vaan se, että tällähetkellä meillä ei millään riitä aika käydä mneesilla 4-5 kertaa viikossa. Jos maneesi olisi Honkolasta kävelymatkan päässä asiassa ei tietenkään olisi ongelmaa, muttakun maneesile ajaa sen 20 minuuttia, ja 20 minuuttia x 2 on 40 minuuttia. 40 minuuttia x 4 taasen on 160 minuuttia, eli mekein kolme tuntia. Siinä kolmessa tunnissa voisi vaikka nukkua, tehdä läksyt, olla kavereiden kanssa, mitä vaan.




Iso syy on myös se, että Heini, mun valmentaja on melkein koska vain lähellä ja tavoitettavissa kun asumme täällä. Apua saa siis nopeasti ja helposti ilman vaikeaselkoista viestittelyä.
Elämäntilanteeni on nyt myös sellainen, että kuukauden päästä on yhteishaku ja mun pitäis hakea ammattikouluun opiskelemaan. En välttämättä aina opiskelujen lomassa pysty tai ehdi ratsastamaan Toivoa, ja ainakaan tällähetkellä mun äiti tai sisarukset eivät pysty ratsastamaan Toivoa muutakuin käynnissä ja muutaman kierroksen ravissa. Näin ollen on loistavaa, että voin kysyä esimerkiksi Heiniä ratsastamaan Toivoa aina välillä.


Onneksemme kaikki ottivat muuttomme hyvin vastaan. Ongelmia ei ilmennyt, joka on oikein hyvä. Onneksi on näitäkin ihmisiä vielä jotka ymmärtävät toistenkin tarpeet.                                              
Honkola on ihana paikka, ja toivon, että voimme vielä joskus viedä sinne jonkun puskapollen tai tätiratsun, tai vaikka eläkeponin. Se on ihana maalaistalli, ihanat maastot, maisemat, tilat, kenttä, tarhat, laitumet. Se ei vaan enää sovi meille. En kadu hetkeäkään että Toivo asui siellä, sai ihanan kaverin Velmin, ja niiden leikkejä mun tulee oikeasti hirveä ikävä. Samoin Nipa, ja kesällä poismennyt Luna. Tää paikka on opettanut ihan älyttömästi, niin hyvässä kuin pahassa. Onneksi Toivo saa täällä todennäköisesti tarhakaverikseen jonkun, vielä ei varmaa tietoa kenet, mutta todennäköisesti Cherryn. Pienen gotlanninruss-ponin.
Meidät on onneksi otettu Nanhiassa tosi hyvin vastaan ja Toivokin rauhoittui eilen illalla talliin nukkumaan. Tarhassa se oli vähän levoton eilen päivällä. Viereisessä tarhassa oleva suokki on sinänsä jo Toivolle kaveri, että jos se lähtee, Toivo riehuu = eroahdistus. Toivotaan että ongelmia ei ilmene ja meidän elämä jatkuu täällä yhtähyvin kuin alkoikin. Vaikea sanoa millaisia ajatuksia tämä teissä herättää, eli kuulisin niitäkin mielelläni kommenteissa!




maanantai 23. tammikuuta 2017

Ajatuksia

Toivo on nyt kävellyt, kävellyt ja kävellyt. Jalat ovat nyt mitä ilmeisemmin kunnossa, mutta olen kylmäillyt niitä silti varmuuden vuoksi aktiivisen säännöllisesti. Molemmissa etujaloissa olen katsonut myös parhaaksi pitää yöt magneettisuojia. Magneettisuojista puheenollen, tilasin Toivolle juuri Gera-Magin kinnermagneetit. Kun aloitetaan taas raskaampi treeni, se saa pitää niitä kovan ponnistelun jälkeen öisin. Myös etupolviin olisi tarkoitus ostaa magneettisuojat. Saadaan vuorata Toivo niillä treenien jälkeen.

Lenkeillä ollaan koitettu tehdä kaikkea kivaa. Muunmuassa ojan yli hyppäsimme tasajalkaa kaikki jalat ilmassa, vaikka normaalisti siitä kävellään. Loppuun vielä Toivon kototekoinen pukkausyritys. Virtaa pakkautuu niin, että se kyttää autoja, pyöriä, lenkkeilijöitä. Pörisee ja pärisee. Onneksi kävelykauden loppu alkaa häämöttää edessä. Onneksi.

Mun mielessä pyörii koko ajan kaikkea. Kun ei pääse treenaamaan, kun tapahtuu muutoksia. Ne stressaa, uusi pelottaa. Toivon ja rukoilen, että me kaikki pysytään terveinä ensi kausi. Hoidetaan hevosiamme parhaalla mahdollisella tavalla, unohtamatta lomailua ja yhdessä oloa. Opitaan virheistä ja tehdään kaksinkerroin lisää virheitä. Toivon että mun ja Kapun ystävyys ei muutu muutosten myötä. Yritän ehtiä ratsastamaan sen, mitä oon luvannut.


Tää postaus muuttui kuulumispostauksesta vuodatukseen. Oikeastaan mun ei edes tälläistä pitänyt kirjoittaa. Kirjoitin silti. Tämä postaus ei infonnut teitä mistään. Tää ei ees oo oikeastaan kirjoitettu teille. Tää on mun pään purkamista. Puran ajatukset tänne, koska tänne on niin helppo. Tietokone ei sano, "Älä stressaa", kun sille ei voi mitään. Nää kuvat mitä otin tarhassa kuvaa niin hyvin mun ajatuksia tällähetkellä. Vähän tyhjä olo. Kuitenkin toiveet siitä, mitä haluan oppia huutavat sisälläni kliseisesti "Tuulta päin!"

Ei. Ei mulla oo mikään vialla, päinvastoin. Joskus vaan tuntuu että kaikki pakkautuu isoksi möykyksi ja pää räjähtää. En halua räjähtää, joten kirjoitan. Ihan just siks, tää postaus on kirjotettu puhekielellä, koska tää on mun omaa puhetta itelleni, jonka haluan jakaa teille. Jospa tekin saisitte jotakin ajateltavaa. Sisältö tässä postauksessa ei ole pitkä, mutta sen kirjoittaminen sitäkin tärkeämpää. Saan tän ulos.

Muiden hyppy-, ja kisavideoiden katselu alkaa turhauttaa. Itse kävellään. Vieläpä niin pienestä, typerästä ja helposti ohitettavasta syystä.

Tää riittää tältä erää. Toivotaan, että en joudu julkaisemaan näin masentavia postauksia ja sanattomia kuvia enää. "Elämä kantaa", sanotaan, ja kantakoon nytkin.


                   “Opi eilisestä, Elä tänään, Toivo huomista.”

lauantai 21. tammikuuta 2017

Kuvia ja uusi banneri!

Niinkuin varmaan muistatte, kerroin tässä postauksessa siitä, miksi Toivon jalka todennäköisesti taas turvottaa. Kun kävin pellolla kävelemässä epätasaisella pohjalla, jalka ja samoin samanpuolen takajalka oli jonkinverran turvonnut. Laitoin magneetiti yöksi jalkoihin, ja tiistaina, takajalka oli notrmaali, etujalkakin parempi. Nyt kuitenkin todella epäilyttävästi myös vastakkaisen puolen jalat olivat vähän lämpimät. Ei, en todellaankaan teidä mikä hevosella on, mutta epäilen kengitysvirhettä.

Tuttu kengittäjä kävi keskiviikkona korjaamassa kavioita. Ja mole,mmissa etukavioissa oli vikaa. Toista ei uskaltanut edes kerralla korjata. Mietimme, että kengittäjä on saattanut yrittää korjata Toivon jalka-asentoja kengityksellä. mutta toisaalta 12-vuotiaan hevosen jalka-asentoja on aika turha yrittää korjailla. Ei ne siitä muutu. Kaviot saatiin kuitenkin nyt ihan käyttökelpoisiksi. Torstaina, varsinkin vasen etujalka oli turvonnut, mutta kaikki muut jalat olivat lämpimiä. Varmistin asian vielä ammattilaiselta, mutta niinkuin arvelinkin, se johtui vaan siitä, että asentoa oli muutettu. Nyt eilen ja tänään jalat olivat kaikki kunnossa ja Toivo pursuaa energiaa.

Kävimme tänään kuvailemassa parit kuvat Toivosta. Yritin ottaa sen kanssa vähän ravia, jos saisi kivoja ravi kuvia, mutta niistä tuli vaan lähinnä tärähtäneitä sähellyskuvia, molemminpuolisen naurun kera. Laitan nekin nyt tähän jotta tekin saatte hilpeyden aihetta. Kävin vielä sen jälkeen ottamassa tarhalla Velmistä jonkun kuvan. Yhdistetään siis tässä postauksessa kuulumispostaus ja kuvapostaus! Mikä on suosikkisi?

1
2
3
4

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

5

6

7

8

9

10
Huomasittehan, että myös banneri on muuttunut. Tykkäättekö? Huomatkaa myös blogin reunassa oleva aktiivisimmat kommentoijat palkki. Koko vuoden aktiivisimmalle on loppuvuodesta luvassa yllätys!

tiistai 17. tammikuuta 2017

Kumman valitset-haaste

Törmäsin haasteeseen Emman blogissa, ja päätin näin haasteena sen toteuttaa teille. Ideana siis valita vaihtoehdoista toinen, ja perustella muutamalla lauseella. Haastan teidät kaikki muutkin heppabloggaajat tähän!

                                                          Hevonen vai poni?
Hevonen, tottakai. Tunnen itseni kamalan isoksi varsinkin sirompien ponien selässä. Mm 140cm korkea siro poni tuntuu mun mielestä hullulta. Luulisi tuntuvan ponistakin.

                                                        Kenttä vai maneesi?
Molemmissa on puolensa, mutta valitsen maneesin, koska se on talvisaikaan mahtava keksintö, kenttä ei niinkään, ainakaan suomessa.

                                                    Koulu, este vai maasto?
Hmm..tykkään kaikista. Rakastan hypätä, mutta tykkään myös tehdä hienosäätöä sileällä. Maasto taas on ihanan rentouttavaa. Valitsen maaston, koska se on vapaa-aikaa mulle ja hevoselle. Saa antaa hevosen päättää minne mennään ja mitä vauhtia. Vapauttavaa!


                
                                                        Raippa vai kannukset?
Kumpaakaan en tällä hetkellä käytä, mutta molemmat  hyviä, ja välillä tarpeellisia. Nyt jos pitäisi valita, niin kannukset, koska esteillä en raippaa tarvitse, ja senkin olisi oltava pieni hammastikku Toivon raippaherkkyyden vuoksi.

                                                           Suojat vai pintelit
                                                          Ehdottomasti suojat

                                                      Lyhyt- vai pitkä raippa
                                                                      Lyhyt

                                                   Tarhaus yksin vai laumassa?
Ehdottomasti laumassa. Mun mielipide yksin tarhaamisesta on aika jyrkkä ei, ellei isoja, oikeasti painavia syitä yksin pitämiseen ole.


                                                                 Lempihevonen
                                                     Oma on aina lemppari, eli Toivo

                                                             Tallikissa vai -koira
                                                                           Kissa!

                                                                Suokki vai shetu?
                                                                         Suokki

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Turvotusta (+video!)

Postaus kirjoitettu lauantaina, mutta videon julkaisuongelmien vuoksi julkaistu vasta sunnuntaina. Huomioi siis aikamuodot!
 
Toivolla oli kengitys tiistaina. Nyt toden näköisesti mietitte miksi ihmeessä kirjoitan kengityksestä, mutta tämä on vain alustamista. Kengitysväli oli tällä kertaa 1.5 viikkoa pidempi kuin normaalisti, koska kenkäämisen tarvetta ei nähty aiemmin. Toivolla oli myös vasemmasta etujalasta toinen etuhokki viikon ajan kokonaan pois, koska reiästä meni kierteet.

Tiistaina kengityksen jälkeen vasen etujalka turposi inan vuohisnivelen kohdalta. Missään kohtaa kaviopulssia ei kuitenkaan tuntunut, eivätkä muut nivelet tai jänteet olleet normaalista poikkeavia.Tiistai, keskiviikko ja torstai käveltiin. Perjantaina turvotuksesta ei ollut jälkeäkään, mutta kävelimme silti. Tänään kävimme Heinillä, teimme kevyesti, ilman väistöjä tai pieniä teitä. Laukkasimme vähän, ravasimme vähän ja kävelimme paljon. Varmuudeksi siis, jos jalassa oli jotain , että saa parantua rauhassa.

Varteen otettavin vaihtoehto, siitä, mikä jalkaa vaivasi, on se, että se on rasittunut epäsäännöllisestä liikunnasta huonolla pohjalla ja nyt, kun kengitysväli oli pidempi, asento muuttui enemmän edelliskertoihin verraten. Näin jalka saattaa ottaa nokkiinsa ja ärtyä vähän. Kranioon kun keskiviikkona menemme, aionkin pyytää Päiviä vetämään huippukylmät etujalkojen vuohis- ja kavionivelten kohdalle, miksei myös polviin.  Toivo liikkui kuitenkin kokoajan normaalisti, eli en huolestuisi vielä niin paljoa, että klinikalle olisi asiaa. Loppukäyntejä kun äiti kävelytti, huomasin, että oikea takajalka liikkuu ehkä inan paremmin, täytyy siis mainita siitäkin Päiville.


Tämän päivän tunnista sen verran, että olin itse aika väsynyt, en jaksanut ratsastaa ja lonkan koukistajat olivat niin jumissa, että en saanut niitä auki ja peppua penkkiin. Laitan siis itseni piikkiin sen, että asetus oli milloin mihinkin ja lavat itä-länsi suunnassa sekaisin. Ratsastin muutenkin huonosti, huolimattomasti enkä keskittynyt.  Kuvia ei ole, joten saattekin nyt taas pitkästä aikaa tänne videota treeneistä. Niinkuin videostakin huomaatte, ei oo parasta mitä esim. Instagramin videoissa lähiaikoina sileältä, mutta laitetaan se nyt mun huolimattomuuden piikkiin.







tiistai 10. tammikuuta 2017

Puomiterapiaa

Heinin tunnilta taas vaihteeksi materiaalia. Eilisestä valmennuksesta kuvia, mutta ajattelin muutaman sanan sanoa lauantaisestakin valmennuksesta. Lauantaina teimme kavaletteja ja eilen taasen puomia, jonka ohella välillä yksittäisten puomien ylitystä.

Lauantaina Toivo oli koko ajan vähän menossa, ja kavaletti sekä puomitehtävillä en saanut sitä lainkaan kiinni, tai sain, mutta sen jälkeen se laukkasi typerästi, eikä ollut kunnolla pohkeen edessä. Sanoisinko, että ongelmia oli ehkä enemmän kun monella yhteensä kuukauden valkuissa. Itse unohdin kokoajan jalan, olin kädellä liian nopea ja terävä, enkä saanut vaan hevosta ratsastettua. Asiaa ei ollenkaan auttanut se, että Toivo oli ylittänyt puomin viimeksi ehkä kuukausi sitten ja puomin nähdessään innostui niin, että olisi luullut sen hyppäävän isompiakin esteitä vaikka kyseessä oli vain maapuomi. Suhteutetut välit eivät toimineet laisinkaan, koska Toivolla on tapana kiristää tahtia aina vähän ennen ja jälkeen puomin, jollloin suhteutetulla en saanut sitä millään kiinni. (Tehtävästä video ig:ssä) En siis näiden treenien jälkeen lähtenyt kovin hyvillä mielin kotiin. Toisaalta sain inspiraatiota alkaa lenkkeillä, koska joka kerta kun Toivo on hankala, mä väsyn enkä jaksa ratsastaa. Se saattaa korjaantua kunnon juoksulenkeillä.

Näin meilläpäin otetaan häntään jumiutunut loimi pois


Eilen kun lähdimme Heinille tekemään sileää, päätimme tehdä samalla "puomiterapiaa". Yksittäisiä puomeja vaan välissä, silloinkun hyvältä tuntuu. Näin mä ja Toivo tajutaan ja ymmäretään ja toivottavasti sisäistetään, ettei puomit oo syy sählätä. Samaa vikaa molemmissa. Toivo oli edelleen aika reipas, eikä parhaalla mahdollisella tavalla kuulolla, mutta sai  sitä silti vähän kiinni puomeille mentäessä. Laukka oli auttamatta liian kiireistä, mutta silti parannusta lauantaihin. Loppujen lopuksi olin tyytyväinen tuntiin, koska sain itseni (mieleni) pidettyä aika hyvin ruodussa koko tunnin, enkä hermostunut oikeastaan tippaakaan. Oikeasti tunti ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, mutta varsinkin viimeisestä puomista mulle jäi niin hyvä fiilis, että jaksan olla tyytyväinen. Ratsastin siis alkutunnista käynnin hyväksi ja väliin maapuomeja. Sen jälkeen otimme ravissa nelikaarista kiemurauraa, jolla uuteen suuntaa aina aviväistöjä. Väistöt sujuivat ihan hyvin, ainakin oikealle. Vasemmalle oli taas oikeanpuolen apujen , lähinnä siis läpimenemisen kanssa ongelmia.






Mietimme myös sivussa Heinin kanssa Toivolle hyppykuolaimen vaihtoa. Waterford on aika tosi vahva kuolain sinänsä, ja sillä Toivo tulee jotenkin niin terävästi kiinni ja jättää takajalat ehkä helpommin pois kuin jollain muulla, joka johtuu myös omasta kädestäni. Yksi kuolain aiotaan ainakin kokeilla jota Heini ehdotti  mutten millään saa nimeä päähäni, en sitten millään. Myös rehun vaihtaminen tulee eteen nyt, kun viimeinen Kraft Grund pussi lähtee syöttöön, otamme rinnalle jonkun muun ja vaihdamme siitä pikkuhiljaa. Toivo kutiaa näin talvisinkin välillä, ja uskon sen johtuvan kaurasta ( sen kanssa ollut muistaakseni ennenkin ongelmaa), jolloin vaihdamme siis kaurattomaan rehuun. 



perjantai 6. tammikuuta 2017

Linkkaa blogisi!

Nyt on Linkkaa Blogisi! - postauksen blogejen "arviointi" postauksen vuoro. Toisaalta, mikä minä olen arvioimaan muiden blogeja. Pyrin kuitenkin arvioimaan reilusti ja tasapuolisesti blogit, enkä laita arvioimiani blogeja minkäänlaiseen järjestykseen parhauden perusteella. Nämä 5 blogia valitsin ainoastaan sen perusteella herättääkö blogi heti mielenkiintoni vai ei. Suurena osana siis omat mieltymykseni, kaikkia kun ei voi miellyttää.

Myrskyn selkään
                                     Myrskyn selkään

"Blogissani kerron kahden hevoseni, pv-tamma Veran ja sen varsan Nikan, kanssa touhuilusta sekä monipuolisesti varsan koulutuksesta ja treeneistä & kisoista muiden hevosten kanssa. Blogissani vierailee satunnaisesti myös valmentajani Prix St. Georges -tasolle asti koulutettu friisiruuna, jonka kanssa valmentaudun ja harjoittelen itsenäisesti useamman kerran viikossa. Tervetuloa seuraamaan Nikan kehitystä varsasta tulevaisuuden kilparatsuksi sekä matkaani vaativiin luokkiin!" 

Blogin banneri on ehkä tippunut hieman kärryiltä vuodenajoissa, mutta jos nyt ajateltasiin, että olisi kesä, on banneri älyttömän hieno. Teksti on hyvin kirjoitettua, ja tuntuu, että tekstiä tulee ilma ihmeempiä ponnisteluja. Blogin kaikki kuvat ovat todella hienoja, ja mm. joulukuvia on kaikkia hieman muokattu jouluun sopivasti elegantilla tyylillä. Blogin nimi on ymmärtääkseni tullut tästä: 

        "Nika (i. Don Larino, e. Vefa) syntyi keskellä yöllistä ukkosmyrskyä tallin suojassa"
Jos tulkitsin nimen oikein, on se todella kekseliäästi toteutettu. Ei mikään tavallinen "kavioiden kopsetta" tai "harjan hulmua" vaan kekseliäs nimi, jolle on lyhyt ja merkityksekäs tarina takana. Myös postaustahti on oikein sopiva.

Ennen tätä, en kyseistä blogia ollut tavannut, enkä lukenut, mutta nyt liityin lukijaksi ja jään seuraamaan Piritan blogia.

karvakorvia ja silkkiturpia


                                                     Karvakorvia & Silkkiturpia

 "Karvakorvia & Silkkiturpia on hevosaiheinen blogi, joka kertoo 14 vuotiaan nuoren poninomistajan arjesta. Blogin keskipisteenä on kuitenkin oma suokkiruuna Velmi, jonka kanssa ollaan treenailtu jo yli kolme vuotta.
Kamerana toimii äitini Canon eos 600D järjestelmäkamera, johon kuuluu 70-300mm pitkä objektiivi.

- Pilvi"

Tämäkin banneri on vuodenajoista ehkä vähän ulkona ja omaan silmään vähän "tylsä". Ulkoasu okonaisuutena kuitenkin ihan kiva ja simppeli. Teksti on hyvin kirjoitettua ja kielioppi on kohdallan. Blogissa olevat kuvat ovat pääosin todella hyvälaatuisia ja muutenkin fiksusti suunniteltuja ja postailtuja. Iso miinus on todella hidas postaustahti. Myös erikoispostauksia saisi olla mielestäni enemmän. Mielenkiintoni herää aina, kun blogissa on suokki, ja tälläkertaa hevonen on lisäksi samalta tallilta kuin Toivo. Siisti ja huoliteltu blogi siis! Tätä blogia luinkin jo aiemmin, eli energiaa ei tarvinnut tuhlata lukijaksi liittymiseen tällä kertaa.




Trust is about us

                                   Trust is about us

 "♥ 20- vuotias Siiri & 13- vuotias puoliverinen ruuna Pirelli "Pilleri"
♥ Pillerin kanssa treenataan este- ja kouluratsastusta, tasolla 70-80cm & HeB, me myös kisataan tallin kisoissa aina kun mahdollista!

♥ Pillerin ollessa tällä hetkellä hyppytauolla toimittaa estehevosen virkaa ratsuponi Rasmus O'Patrick, "Rasmus". Rasmuksen kanssa treenataan tasolla heB & re 70-80cm- Rasmus toimii myös korvaavana kisahevosena!

♥ Blogissa seikkailevat myös muut Rauhalahden ratsastuskoulun hevoset ja ponit"


Blogin banneri on kiva, ja hienosti tehty, sekä ajankohtainen. Ulkoasu on sopivan simppeli ja helppo silmille. Tekstissä oikeinkirjoitus on kohdallaan ja sitäkin on helppo lukea. Toki, tästä kirjasimesta, jota blogi käyttää en pidä yhtään, eli siitä miinusta. Hienot kuvat ja sopiva postaustahti herättivät kiinnostuksen, ja päätin lukijaksi liittymällä jäädä seuraamaan blogia.




Suomimies ja puolanpoika

                              Suomimies ja puolanpoika 

"Suomimies ja puolanpoika blogissa kerron elämästäni ratsastajana sekä hevosen omistajana. Myös muuta mahtuu menoon mukaan. Blogimme on myös palkittu Playsson.net toimesta vuoden 2015 persoonallisimmasta bloginnimestä.Omistan suokki ruuna Mariorin ja 6-vuotiaan puoliveri ruuna Alicanten.

Kilpailen ja valmentaudun molemmilla hevosilla. Kilpailemme kaudella 2016 pääosin tason 2-5 kisoissa 100-110cm luokissa.

Kuulumme myös Team Varsaan joka kuuluu SRL:n Talent Program ohjelmaan."
Banneri on jotenkin minun mielestäni sympaattinen ja ihanan talvinen. Ulkoasu on kokonaisuutena myös sointuva ja vuodenaikaan sopiva. Teksti on oikeinkirjoitukseltaan kondiksessa ja muutenkin helppolukuista. Blogissa suurinta kiinnostusta herätti Mariori, kansallisen tason suokki-ruuna, joka nyt tosin on joutunut jättämään kilpailukentät. Olin blogin lukija jo aiemmin, ja aion jäädä lukemaan blogia edelleen. Kuvat ovat aina kivoja, niitä on sopivasti ja ne on sommiteltu järkevästi. Kirjoitustahti on ehkä vähän hiipunut, siitä pikku miinus. Lukemisen arvoinen blogi siis!


Porkkanan voimalla!
                                                   Porkkanan voimalla!


"Porkkanan voimalla on 16-vuotiaan ponitytön blogi, jonka päätähtinä seikkailevat säpäkkä WPB-estetamma Sara ja nuori ratsun alkeita opetteleva suomenhevosruuna Peetu. Omaan pieneen maalaistalliin mahtuvat myös kaksi aasia, Daisy ja Lucia, pörröinen islantilaishurmuri Disa sekä tallipaikalla oleva Likka-poni. Toisinaan kuvissa saattaa vilahdella myös tämänhetkinen vuokraponiruuna Toffee.
Hevosharrastelua moneen makuun: tavallista talliarkea, puskailua, valmentautumista ja kilpailuja, nuoren hevosen kehittymistä ja kasvua, väliin ehkä vähän aasijuttuja, päivittäisiä hevostenomistajan murheita, tavoitteita ja pohdintoja. Tervetuloa!"
Tämän blogin banneri ei miellytä ollenkaan silmääni ja sai minut melkein kääntymään pois. Luettuani kuitenkin kuvauksen "suomenhevosruuna Peetu" "kaksi aasia, Daisy ja Lucia", melkein unohdin bannerin olemassaolon. Niin suloiset aasit ja nuori suokki, mikäs sen parempaa. Jos banneria ei oteta lukuun, muu ulkoasu on todella nätti ja simppeli. Hevosista en kuitenkaan löytänyt esittelyä Hevoset-sivun takaa, eli ne lisäisin. Teksti on helppolukuista ja kuvat kauniita. Blogi on juuri aloittanut Veeran sanojen mukaan puhtaalta pöydältä ja jäänkin lukijana seuraamaan, mihin suuntaan blogi kehkeytyy. 
Nyt on tämäkin postaus taputeltu, toivottavasti teille jää yhtä hyvä mieli kuin mulle ja tästä postauksesta ei aiheudu kenellekkään harmia!

Lumisia päiviä...
-Annika
  
 

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Kylki rutussa

Huomaatteko, mun postaustahti on tällähetkellä hurja, mutta tylsyyttäni täällä kotona tekemisen puutteessa rakastan rustailla teille. Saas nähdä koska laantuu, mutta nautitaan nyt tästä motivaatiosta kun sitä kerran on!
Niinkuin tarkimmat jo instagramista ovat varmasti huomanneet, ajoimme tiistaina taas kerran Heinille ja harjoittelimme ratsastusta. Taas mentiin sileällä, mutta vähän eri juttuja kuin nyt viimekertoina. Tälläkertaa teimme ja keskityimme reilusti mun istuntaan ja teimme helppoja teitä.

Aluksi teimme käynnissä, jonka jälkeen siirryimme aika pian raviin. Teimme siis loivia kiemurauria, joille kaarille aina voltit. Ennen volttia oli ideana työntää vähän takaosaa ulos ja varsinkin vasempaan kierrokseen vahtia, ettei ulkolapa tipu, vaikka taivutetaankin sisään. Päätyihin tehtiin vielä ympyröitä kevyessä ravissa niin, että sain siellä hevosen hyväksi ja itse vähän levätä. Tässä harjoituksessa Toivo oli ihan kiva ja saimme keskittyä mun kropan miljooniin virheisiin. Ensinnäkin se, että mä valun tosi tosi helposti ulos satulassa, varsinkin vasempaan kierrokseen. Kylki menee ihan vinkuravänkyrälle ruttuun. Tästä aiheutuu todennäköisesti myös se, että kyseiseen kierrokseen Toivon lapa irtoaa ulos pois tosi helposti. Tätä yritimme korjata koko tunnin ja muutamia pätkiä saimmekin niin, että molemmat kyljet olivat suorina.
                     
                                                                          c. Alisa K




Laukkaa teimme ravin kanssa vähän sekaisin. Laukkaa pääty-ympyröillä niin, että saan hevosen hyväksi ja sitten takaisin raviin. Ravissa hevonen rauhalliseksi voltilla tai ympyrällä. Tästä lähdetään väistöön pitkältä sivulta kohti keskihalkaisijaa ja sieltä takaisin uralle. Vasenta pohjetta Toivo väisti oikeinkin kivasti, mutta oikean pohkeen kohdalla pikemminkin väistettiin väistöä, kuin pohjetta. Väistöissä se ei kulje lähelläkään oikein päin, mutta nämä ovat meille molemmille vähän hankalia, eli sallittakoon se vielä tässä vaiheessa. 

Istunnasta piti vielä mainita se, että ravissa kun jännitän jotakin vääriä lihaksia oikeiden sijasta, pääsee ravi vähän pompottamaan (niinkuin ig:ssä videosta nickillä _tuskantoivo_ saattaa huomata). Heini antoi hyvän vinkin siitä, että ajattele ravi ennemminkin sivuttaisliikkeillä keinuttavaksi kuin ylös-alas-ylös-alas pompottavaksi. Näin oikeat lihakset rentoutuvat ja oikeat jännittyvät. 

Tiivistettynä siis: lisää oikean puolen apuja, ravia sivuttaisliikkeeksi ja molemmat kyljet yhtä pitkiksi. Lisäksi täytyy vielä muistaa ratsastaa tarpeeksi jalalla, pitää katse ylhäällä, lavat kondiksessa, takaosa aktiivisena, ja yläkroppa stabiilina. Tähän lisäksi tietenkin vielä täytyy tarkkailla hevosta ja osata lopettaa tarpeeksi ajoissa. Liikaa muistettavaa, eikö? 

Loppuun vielä ihan ohi tän aiheen, mutta mulla on uusi kännykkä, joten snapchat : annikakiikala ja instagram: _tuskantoivo_ aktivoituu toivottavasti sen verran että olisi edes seuraamisen arvoista, käykää addaa!
 

tiistai 3. tammikuuta 2017

Joulukuun yleiskatsaus!

Ajattelin, että jotta pysyn itsekin kärryillä mitä täällä blogissa tapahtuu, tehdään aina jokaisen kuukauden jälkeen tälläinen yleiskatsaus. Listaan siis aina kuukauden katselukerrat, kommentit ja suosituimman postauksen sekä katseluiden, että kommenttien osalta.

Sivun katseluita joulukuulta kertyi 2730, eli ihan reilu määrä. Kommentteja koko kuukauden aikana kertyi 33. Kiitos lukijoille ja anonyymeille ihanasta kommentoinnista. Teidän ansiosta sain lisää motivaatiota kirjoittaa, kun joku aina välillä kertoi toisestakin päästä jotain.

Top-3, kommenttien osalta postauksissa on:
1. Joulukalenteri luukku 1, joka oli ihan perus tiedotuspostaus
2. Luukku 3, jossa oli korttikuvia
3. luukku 23, linkkaa blogisi (johon tarvitaan lisää blogeja)

Top-3 katselukerrat
1. meidän vuosi-postaus, jossa muisteltiin menneitä
2. luukku 10, jossa oli mm. kuvia uudesta satulasta
3. luukku 6, jossa oli linkkejä sun muuta itsenäisyyspäivään liittyen

Mun oma lempipostaus joulukuulta oli varmaankin tuo luuku 6, itsenäisyyspäiväpostaus. Sain sen ihan kivasti kirjoitettua ja tykkään itse mm. lauluista joita siihen linkkasin, todella paljon.


maanantai 2. tammikuuta 2017

Toivo, Maailman Monin Poni

Toivo se oli taas lastenkuljettimena. Tälläkin kertaa serkkuni 2v. ja 4v. Ennen ollaan käyty ratsastamassa, mutta tällä kertaa laitoimme kärryt perään ja teimme 3.4 km lenkin. kellekkään ei tullut kylmä, eikä tylsä ja pienet ihmettelivät milloin mitäkin. Toivo teki tietysti kiltisti hommat ja oli harjattavana. Serkut opettelivat suojien laittoa ja harjaamista. Suojien laiton yhteydessä tosin ei meinattu millään ymmärtää, ettei hevosen jalan vieressä saa olla polvillaan, mutta ehkä sekin muistetaan ensi kerralla.

Toivo käyttäytyy aina niin tosi kiltisti kun on pieniä. Vaikka välillä nealkaa syystä tai toisesta huutaa, se on kiltisti paikallaan. Myös taluttaminen onnistuu vaikka kaksi vuotiaalta. Myös monen monta hoitajaa kelpaavat. Nytkin parhaimmillaan ympärillä pörräsi 6 ihmistä ja Toivo vaan tuntui nauttivan saamastaan huomiosta. Toki välillä oli käytävä katsomassa, olisiko edes sen pienimmän taskussa namia, ja usein se jotain löysikin.

On se vaan jotenkin niin jännä, että kun se kuitenkin hypätessä ja välillä sileälläkin kuumuu reilusti ja on muutenkin välillä hankala, rynnii pahoina päivinä taluttaessa ja saa veren kiehumaan. Kuitenkin aina lasten kanssa se on todella, todella rauhallinen. Toisaalta, onko se nyt edes ihme, onhan se kuitenkin suokki!

Ei nyt jaaritella tästä aiheesta enempää vaan annetaan kuvien puhua puolestaan. Onko muilla tälläisiä maailman monin moni tittelin omaavia poneja tai hevosia?