#50 Treenipläjäys

Nyt postaus sunnuntain ja maanantain ratsastuksista kera jonkinlaisten kuvien. Kirjoitan ihan lyhyet raportit, jotta postaus ei venähdä liian pitkäksi.
 Aloitetaan sunnuntaista ja Toivolla ratsastuksesta.

Kaikki kuvat sunnuntailta c. Alisa K ja maanantailta c. Paula K

Ratsastin Toivon ihan vaan sileällä askellajit läpi. Ravissa tein 10 metrin voltteja ajatellen kouluohjelmaa joka ilmeisesti pitäisi suorittaa jollakin tavalla läpi ensikuun alussa. Toivo oli hyvä, niinkuin se nyt lähiaikoina sileällä on ollutkin. Kuunteli hyvin ja teki mitä pyysin ilman venkoilua. Tosin kaikki samat perus isommat ongelmat joita ei yhdessä kerrassa ratkaista oli edelleen jäljellä. Esimerkiksi juuri tasapaino-ongelmat juurikin volteilla tuli aika isosti ilmi varsinkin vaikeampaan suuntaan. Lapa tipahtaa pois ja hevonen kaatuu sisään. Onnistuneet treenit kuitenkin yleisellä tasolla ajateltuna.

Toivon jälkeen tein Kapun kanssa vielä pientä kavalettikokoista tekniikka tehtävää. Kapu tuntui todella hyvältä omalle tasolleen ja olinkin ihan tyytyväinen hevoseen. Saimme pieniä taivutuksia aikaiseksi ja asetuskin ehkä jo kertoi että voisi tässä tämän vuoden puolella tulla. Jalallehan Kapu on todella hidas, siis oikeasti todella hidas. Kannuksia mulla ei ollut jotka tosin olisi saanut ehkä laittaa. Jalka siis ei mennyt ihan niin helposti ja mukavasti läpi kuin olisin toivonut. Ihan jees kuitenkin, ja taas tämäkin suoritti omalla tasollaan hyvin!

Sitten päästäänkin maanantaihin eli Toivon hyppytreeneihin. Viime kerralla meillähän oli isoja ongelmia etupään kanssa ja valmennus menikin siinä, että keskityin aivan liikaa eteen. Vaihdoin micklemit pois ja otin vanhat tutut meksikolaiset. Sinänsä hyvä mutta sinänsä harmi, meksikolaiset toimivat tuplasti paremmin kuin micklemit. Otan micklemit nyt käyttöön sileällä ja katson toimiiko homma siellä puolella, jos ei, mulla on taas yhdet ylimääräiset suitset.

Toivo hyppäsi kuitenkin todella hyvin ja loppua kohden munkin meno alkoi näyttää vihdoin ratsastukselta. Hyvillä mielin siis kohti viikonlopun aluevalmennuskatsastuksia. Toivotaan että homma toimii ja pääsemme valmennusrenkaaseen!

Hypyistä ei ole lopuista kuvia, eli kuvat siis alkuverkoista syystä, että äiti videoi lopun radat.

#49 Liikenteessäkulkijat

Ihan ensimmäiseksi mainitsen, että postaus on kirjoitettu huumorilla, joten ethän ota mainitsemiani asioita liian henkilökohtaisesti. Tosiaan tämä perustuu omiin kokemuksiini ja mielipiteisiini, ottakaa kantaa kommenteissa jos siltä tuntuu ja kertokaa omia kokemuksianne. Mihin kategoriaan sinä kuulut?

1. Porkkana-Pirkko

Tämä ohikulkija on yleensä vähän vanhempi nainen, joka kovasti haluaisi antaa hevoselle leipää, porkkanaa tai omenaa. Hän jää huutelemaan perääni vaikka pyydän anteeksi, etten voi jäädä juttelemaan tai odottelemaan hevoseni kanssa että hän kaivaa laukustaan porkkanat esiin. Ihana ajatus, mutta silti ärsyttävää ; hevoseni kun ei todellakaan jaksa seistä paikallaan kesken maastolenkin tai kärryajelun odottelemassa kun etsit kuumeisesti omenoita.

2. Pysähtelijä-Pate


Tämä ohikulkija on autoilija. Autoilija pysähtyy 100 metrin päähän odottamaan että kävelen ohi. Tosi ystävällistä pysähtyä, ei siinä mitään mutta silti. Tähän lisätään vielä minun merkkihuitomiseni siitä, että hän voi ajaa ohi ilman pysähtymistä. Kun autoilija ei vieläkään ymmärrä, huidon isommin, ei vastinetta. Se ärsyttää. Vielä lisäksi tähän saa yleensä katseen kun viimein on päässyt auton luokse : "Oliko pakko löntystää ohi, mulla olis ollu kiire p#rk&l%!" 

3. Pelokas-Paula

Näitä harvemmin tapaa ja ovat toisekseen lähinnä huvittavia. Eli nämä ovat kävelijöitä, useimmiten koiran kanssa tai sitten ihan yksin. Kävelen jalkakäytävää Toivon kanssa, oikeassa reunassa. vasenta reunaa tulee vastaantulija. Minut nähdessäni hän vetää koirat perässään ojaan "turvaan" tai ääritapauksissa vielä viereisen autotien yli vastakkaiselle ojanpientareelle. Tässä saa olla joko monttu auki ja ihmetellä, tai nauraa tirskua takkinsa sisään! 
  

4 & 5 Kaahari-Kalle ja Kiihdyttelijä-Kerttu

Kalle ja kerttu ovat molemmat autoilijoita, jotka selvästi tykkäävät vauhdista.  Kalle ajaa lujaa, eikä hidasta, ja Kerttu taas lyö tallan pohjaan juuri kohdalla. Onnekseni Toivo ei pelkää näitä hölmöilijöitä, mutta varoituksen sanana Kallelle ja Kertulle, hevonen on eläin, se on pakoeläin, et halua 500 kg painavaa eläintä tuulilasillesi hölmöilysi seurauksena. Kaikki hevoset eivät valitettavasti ole yhtä pelottomia autojen suhteen kuin Toivo, ja voihan sekin säikähtää. Tämä kaahailu ja kiihdyttely siis ei todellakaan ole tarpeen. 

6. Normaali-Nelli

Nelli tulee vastaan, kävelee ohi ja jatkaa matkaansa. Eihän ketään voi määrittää normaaliksi, mutta ainakin neutraali on tämä tienkäyttäjä. Tästä ei aiheudu iloa eikä surua ja ihan hyväkin näiden kaikkien muiden joukossa. 

7. Iloinen-Ilona
 Tämä tienkäyttäjä hymyilee suupielet silmissä ja tervehtii ihanan ja piristävän iloisesti. Joskus jopa liiankin innokas Ilona saattaa pysähtyä vielä katsomaan perään ja kaivaa taskusta kameran ja räpsäisee kuvan. Nämä ohikulkijat saavat hyvälle tuulelle, kiitos siitä heille! 


Tässä nämä. Toivottavasti joku osaa samaistua tai huomaa itse olevansa porkkaka-pirkko. Mihin ryhmään minä mahdan kuulua? Olen varmaan tuo Ilona, hevonen jalkakäytävällä saa hyvälle tuulelle! 

 
 
 

#48 Hyppytreenit Heinillä

Sunnuntaina olimme siis hyppäämässä Heinillä ja kerrankin mulla on kuvamateriaalia sieltä, joten postauksen kirjoittaminen onnistuu vihdoin.
Tunti alkoi klo 11 ja olimme sopivan aikaisin paikalla jotta pystyn kävelemään tarpeeksi. Aamulla oli tosi kylmä ja koska Toivo klipattiin perjantaina, sille piti laittaa jos jonkinmoista takkia kuljetuksen ajaksi.

Aloitimme tekemällä ravissa kahdeksikkoa jonka keskikohdalla piti tehdä muutama askel avoväistöä. Mä harhailin itse vähän katseen kanssa ja Toivolla oli energiaa, joten homma kävi aika hankalaksi. Loppujen lopuksi sain muutaman onnistuneen kerran, jonka jälkeen vaihdoimme tehtävää.

Aloitimme esteverryttelyn pienillä pystyillä ja kavaleteilla. Teimme erilaisia kaarteita ja suunnanmuutoksia sekä lähestymisiä. Hyppäämisen aloitimme samantyyppisillä tehtävillä. Lopuksi rata oli kuitenkin rakennettu linjoista ja sarjasta. Toivo hyppäsi taasen hyvin, ehkä neljä puomia koko tunnin aikana, nekin huolimattomuusvirheitä, että sen kohdalla meillä menee ihan hyvin. Kuitenkin Toivo oli _taas_ todella hankala edestä. Se ei niinkään ollut vahva, se veti. Se veti mut satulasta irti enkä pystynyt nostamaan sitä jalalla ylös ja suurinosa ajasta meni sen ongelman ratkaisemiseen, eikä ratkaisua edes löydetty. Päädyimme Heinin kanssa siihen, että otan ensi kerralla vanhan tutun meksikolaisen ja kokeilen hypätä sillä, jos syy onkin suitsien vaihdossa. Jos tämäkään ei toimi syy on todennäköisesti vain siinä, että Toivolta on sairasloman aikana tippunut vähän lihaksia takaa.

Toinen ongelma on kaarteet. Kaarteissa joudun polkemaan aika paljon laukkaa eteen. Toivo ei välttämättä jaksa itse työntää laukkaa kaarteissa ja useinhan ne hevoset jäävät vähän kaarteisiin kiinni. Siihen kun vielä ynnätään Toivon lyhyen lyhyt laukka, on esimerkiksi sarjat aika hankalia. Linjoilla Toivo on kuitenkin niin eteenpäin pyrkivä, että se on otetava tarkasti kiinni välissä ja työnnettävä tehtävän jälkeen läpi kaarteista. Harjoitusta harjoitusta, kyllä me opitaan!

#47 Ruusunmarjoja hevoselle?

Vuorossa vähän erilainen postaus ja varmaan ensimmäinen tälläinen ns. DIY-postaus tässä blogissa. Aiheeksi valitsin ruusunmarjat, koska meillä niitä tuossa pihassa on. Vuorossa siis ohje ruusunmarjojen kuivattamiselle.

Ensin on tietenkin kerättävä marjat. Minä keräsin kurtturuusun ja juhannusruusun marjoja n. 1 litran, voit toki itse päättää minkä verran keräät, ja mitä lajia, eli tätä voi muuttaa haluamansa mukaan. Muistakaa, että marjat käpristyvät kuivatessa ja rouhittaessa, joten todellisuudessa tästä tulee todella pieni osa siitä, mitä keräät marjoja tuoreeltaan.

Seuraavaksi marjat halkaistaan ja siemenet poistetaan sisältä. Marjat voi myös kuivattaa kokonaisina siemenien kera, jolloin kuivatusaika pitenee. Käsittele marjoja varoen, ettet liiskaa niitä.  Puolittamisen jälkeen, levitä marjat pellille ja laita uuni lämpenemään 45 asteeseen. Itse laitoin lisäksi vielä kiertoilman päälle kuivaamisen vaudittamiseksi ja tasaamiseksi.  Kun kaikki marjat ovat pellillä, laita ne uuniin kuivumaan n. 3:ksi  tunniksi.

 Kuivumisen jälkeen on rouhimisen vuoro. Rouhintaan on ilmeisesti olemassa erikseen laitekkin, mutta itse käytin ihan tavallista keittiöveistä. Veitsi sopi hyvin ja sainkin marjat hyvän kokoiseksi rouheeksi.

Roskaahan näistä tulee ns. perkaamisvaiheessa todella paljon, eli kokonaisena kuivattamisella säästyy siivoamiselta ja siemenien kaivelulta.  Itse tulin siihen tulokseen, että kuivaan ensi kerralla siemenien kera. Näiden perkaamisessa meni kuitenkin älyttömästi aikaa, joten tuskin siinä aikaa ainakaan kamalasti häviää jos heittää perkaamattomana uuniin.

#46 Kun sänkkärit on ajettu pois..

...on  aika muistella tämän syksyn sänkkäritouhuja.

Meidän sänkkärikausi oli super lyhyt johtuen juuri tuosta pikku paussista, mutta muutamasti sinne ehdittiin ja molemmilla oli kivaa. Laukkasimme yksin ja Velmin kanssa. Laukkasimme kilpaa autojen kanssa ja pyyhälsimme täyttä vauhtia vieressä kulkevien kävelijöiden ohi. Laukkasimme kohti auringonlaskua. Laukkasimme kilpaa ja innostuimme pukittamaan. Kävelimme pois auringonlaskusta lämpimään talliin.

Kaverina meillä siis oli Velmi ja Pilvi. Onneksemme ilma oli loistava ja Petra oli kuvaamassa joten saattekin nyt nauttia (tai kauhistella) seuraavia kuvia...

                                                                Kuvat: Petra Jalo

#45 Luvia 11.9.

Vihdoin ollaan taas mukana geimeissä Toivonkin kanssa ja tauolta palailukisoiksi valittiin Suomenhevosten aluemestaruusluokka. Korkeutena oli 90cm. Kisoja edeltävät hyppytreenit olivat silkkaa sähläämistä, todennäköisesti vaan rutiininpuutetta kuitenkin. Sileällä Toivo oli hyvä ja kuunteli istuntaa super hyvin! Näin ollen elätin toivoa kuuliaisuudesta aina verryttelyyn asti.

Toivo oli oikeastaan taas todella energinen. Ei oikein tullut takaisin ja pääsi vähän vahvaksi. Ikävästi se sai minut vedettyä irti satulasta joka taasen kostautui radalla pahasti. Verkassa hypyt olivat kuitenkin todella teräviä ja hevonen tuntui muutenkin ihan hyvältä.

Radalla kaikki sujui ihan ok. Yhdelle esteelle tulimme ravissa pienen rikon takia, mutta muuten ihan sujuvaa työskentelyä molemmilta. Uusinnan ensimmäiselle tuli vähän nopeampi käännös jonka aikana Toivo pääsi vahvaksi, minä olin irti ja kaikki tuntuma ja vaikuttaminen poissa. Mikään ei ollut järjestyksessä ja posotimme suoraa päätä esteen ohi. Sanoisinko että kyllä ärsytti. Hevonen hyppäsi hyvin, rata oli siihen asti hyvä jne... Loppurata sujuvasti maaliin ja v?itu%uksen vallassa kävelyttämään hevosta. Ei, en todellakaan ollut tyytyväinen kyseiseen kohtaan radassa ja virhe oli niin typerä, niin typerä ja vielä kaikenlisäksi tiputti meidät sijoilta. Ensi vuonna uudestaan vai mitä?

Tässä kuussa on ehkä vielä toiset kisat salossa, täytyy katsoa miten treenit etenee. Sinne asti en jaksaisi kuitenkaan lähteä huonojen treenien pohjalta. Aluevalmennuskatsastukset ovat lokakuun ensimmäinen viikonloppu ja Kapun kanssa täytyisi varmaan tehdä myöskin jotain. Vastailkaahan sivussa olevaan kyselyyn, jotta saadaan kattava mielipide seuraavasta erikoispostauksesta.